Muutama viikko sitten uutisoitiin Suomen talouden luisusta taantumaan. Olen seuraillut viime vuosikymmenten aikana useampia sukelluksia. Aina niissä tuntuu toistuvan henkisellä puolella sama pelikirja, oli kyseessä sitten IT-kupla, 2008 finanssikriisi tai viime vuosien k-aallot. Kun taloudellinen toimeliaisuus vähenee, katoaa tulevaisuudenusko sen mukana median komppaamana. Pienyrittäjän järjenjuoksu tuntuu samalla hidastuvan: myynnin sakatessa mm. mietitään, auttaisiko asiaan markkinoinnin lopettaminen tai kirjanpidon hoitaminen itse ammattilaisen sijaan. Hyvin usein tällainen hyperventilointi kuitenkin johtaa lopulliseen valojen sammutteluun.
Talouden perussääntöjen mukaan yritys ei voi säästää itseään kasvuun. Vastuullinen kassanpito on toki tärkeää, mutta rahaa on investoitava ja riskiä otettava huomista varten. Sama pätee myös uuden kehittelyyn. Usein sanonkin pikkuyrittäjille, että teillä on oikeastaan kaksi bisnestä. Ensimmäinen on nykyinen ”perusleipä”, joka pyörii omalla painollaan ja hyvillä tutuilla prosesseilla. Toinen on se, mitä samaan aikaan pitää kehitellä huomista varten. Siihen kannattaa jatkuvasti investoida ja satsata, testaten myös vuoropuhelua uusien markkinoiden ja asiakkaiden kanssa. Jokunen digiloikkakin voi olla paikallaan. Tällöin yrityksellä on valmiina ässä hihassaan s-postin hiljetessä. Samaa filosofiaa hyödyntääkin moni pitkäjänteinen sijoittaja, jolla on pitkän aikavälin osinkosalkku ja nopeita peliliikkeitä varten rakennettu riskisalkku. Moottorin vaihtaminen lennosta on toki vaikeaa, mutta huomattavasti helpompaa uuden ollessa valmiiksi sentään kasattuna.
Yhteenvetona, kaasua ja jarrua ei voi painaa yhtä aikaa eteenpäin mennäkseen. Tulevaisuutta voi toki maalata erilaisilla tavoilla, mutta yrittäjänä kannattaa yleensä mennä opportunismin kautta: parhaat markkinaosuudet kun uudelleenjaetaan taantumissa ja hyviä kriisejä ei kannata koskaan hukata
